Minulla oli ilo edustaa Movendosta lokakuun alkupuolella Helsingin Wanhassa Satamassa järjestetyssä Rework – tulevaisuuden työ & tila 2017-tapahtumassa, jolloin sain kiivetä korokkeelle yhtenä tilaisuuden puhujista. Kiitettävästi puhujia ympäri maailmaa keränneessä tilaisuudessa pohdittiin laajalti, miten tulevaisuus ja digitalisaatio muuttavat tapaamme tehdä töitä. Oman puheenvuoroni otsikko kulki nimellä ”How right timed and tailored wellness coaching increases productivity”.
Olen aina pitänyt yhtenä hyvän seminaarin tunnuspiirteenä sitä, millaisia ”ajattelun jälkikaikuja” se saa minussa aikaiseksi. Huomasin että tilaisuus aktivoi minut jälleen pohtimaan sitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia muuttuva työ aivan aikuisten oikeasti tuo mukanaan, kun puhutaan yksittäisten työntekijöiden hyvinvoinnista.
Ehkä merkittävin yksittäinen tulevaisuuden muutosajuri on digitalisaatio. Maailma digitalisoituu vääjäämättä, ja sen vaikutukset näkyvät monella eri elämän osa-alueella. Työelämä ei jää tämän vaikutuspiirin ulkopuolelle. Laajimmillaan teknologia tekee tarpeettomaksi kokonaisia toimialoja tai vähintäänkin muuttaa radikaalisti liiketoimintaprosesseja, ansaintalogiikkaa tai ihmiskäden osuutta työn tekemisessä. Tietyillä toimialoilla teknologia taas poistaa työn tekemisestä aika- ja paikkariippuvuuden ja mahdollistaa näin vaikkapa työn niveltämisen kiinteämmin osaksi muuta elämäämme.
Teknologia on parhaimmillaan hyvä ja avulias renki, mutta huonoimmillaan kovin ankara ja synkeä isäntä. Teknologia tuo meille lisää vapautta ja mahdollistaa monia hyviä asioita. Toisaalta teknologia kasvattaa tarvetta henkilökohtaiselle vastuunotolle omasta hyvinvoinnistamme.
Kalliin puvun alla lymyilee edelleen luolahenkilö
Tosiasiahan on, että vaikka maailma ympärillämme on teknologian myötä muuttunut radikaalisti viimeisen 20 vuoden aikana, me ihmiset fyysisinä olentoina emme ole muuttuneet juurikaan viimeisen 300000 vuoden aikana. Tästä konkreettinen esimerkki on kykymme käsitellä stressiä. Täsmälleen samat fysiologiset stressivasteet kytkeytyvät päälle kiirehtiessämme cafe latte kädessä aamuruuhkassa vaativaan asiakastapaamiseen, kuin homo sapiensin sännätessä pakoon sapelihammastiikeriä päivittäisellä ruoanhakureissullaan. Konepellin alta olemme kovin samankaltaisia myöhäispleistoseenisella aikakaudella vaikuttaneen lajitoverimme kanssa. Tällä hetkellä elämme vain hieman isommassa globaalissa luolassa, haasteenamme räjähdysmäisesti kasvanut informaation ja erilaisten ärsykkeiden määrä. Kolmesataatuhatta vuotta sitten elämä oli kovin paljon yksinkertaisempaa ja selkeämpää.
Työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät
Kun puhutaan työn muuttumisesta, ei tarvitse välttämättä mennä noin kauaksi historiaan perspektiivin ottamiseksi, vaan lyhyempikin aikamatka riittää. Voimme siirtyä 70-luvulle, eli ajanjaksoon ennen faksien kulta-aikaa. Tulloin työ raamitti elämäämme aivan eri tavalla kuin nyt. Lähes työnkuvasta riippumatta, työtä mentiin tekemään tiettyyn paikkaa, jossa viivyttiin määrätty aika ennen siirtymistä vapaa-ajalle perheen ja harrastusten pariin. Työaika ja vapaa-aika olivat kuin kahden hengen viestijuoksujoukkue. Viestikapula vaihtui juoksijalta toiselle.
Tänä päivänä monilla toimialoilla työ- ja vapaa-aika soljuvat usein keskenään. Kuinka sujuvasti tai vähemmän sujuvasti, riippuu toki osin työn luonteestakin, mutta hyvin usein myös siitä, millaiset taidot ja kyky työntekijällä itsellään on toimia kapellimestarina. Vastuu itsensä ja oman hyvinvoinnin johtamisesta on siirtynyt yhä enemmän työntekijälle. Tämä ei jatkossa vähene, vaan tämä on vasta alkua.
Jatkuvassa muutosliikkeessä oleva ympäristö vaatii yrityksiltä huomion kiinnittämistä tulevaisuudessa osaamispääoman lisäksi entistä enemmän myös henkilöstön hyvinvointipääoman lisäämiseen. Tämä on kiistaton tosiseikka. Miten se tulisi tehdä, ei ole aivan yhdentekevää. Keinoja valitessamme meidän kannattaa pitää mielessä sisäinen luolahenkilömme. Vaikka käytössämme olisi kuinka hienoja digitaalisia ratkaisuja, niiden tulee olla alisteisia inhimillisyydelle. On hyvä muistaa että aivojemme syvemmät alkukantaiset osa-alueet ohjaavat edelleen toimintaamme.
Uniikit työntekijät
Y-tunnuksen takana on joukko hyvin erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, arvoilla, toiveilla ja tarpeilla varustettuina. Sen lisäksi, että jokaisella työntekijällä on uniikki elämänsä, heillä on myös hyvin uniikit alati vaihtuvat elämäntilanteet, mikä viimeistään takaa sen, että työnantajan on lähes mahdotonta ennustaa milloin ja minkälaista tukea työntekijä milloinkin tarvitsee hyvinvointinsa edistämiseen.
Kampanja- ja tempausluonteinen tekeminen ei pitkällä aikajänteellä tuota tuloksia. Onneksemme yhä useampi asiakasyrityksistämme on päätynyt samaan johtopäätökseen kanssamme. Kun henkilöstön hyvinvointiin sijoitetuilla euroilla halutaan saada aikaiseksi aitoa vaikuttavuutta, toiminnan tulee täyttää kaksi kriteeriä: 1) tarjottavan sisällön tulee olla yksilölähtöistä ja 2) palvelun tulee olla jatkuvasti saatavilla silloin kun tarve ilmenee.
Yksilölähtöisyyden tunnusmerkit täyttyvät kun tuki kohdentuu sille hyvinvoinnin alueelle, joka kulloinkin kaipaa parannusta ja toisaalta on alue, jota henkilö itse on motivoitunut parantamaan. Yksilölähtöisyyteen kuuluu myös se, että tuki on helposti nivellettävissä osaksi omaa arkea. Oikea-aikaisuuden tunnusmerkit taasen täyttyvät, kun palveluun pääsee osallistumaan itselle sopivaan aikaan – silloin kun itse kokee tukea tarvitsevansa.
Oikea-aikaisuus ja yksilölähtöisyys ovat Movendoksen tarjoamien terveys- ja hyvinvointivalmennusten kaksi tärkeintä kulmakiveä. Sisällön puolesta valmennuksemme keskittyvät vahvistamaan yksilöiden kykyä ottaa vastuu ja johtaa omaa hyvinvointiaan. Tulevaisuuden työ vaatii meiltä aivan uudenlaisia itsensä johtamisen taitoja. Tähän uskomme paitsi me, myös yhä useampi työnantaja.
Blogin on kirjoittanut Petteri Paakkunainen, joka toimii Movendos Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja vastaa yhtiön liiketoiminnan kehittämisestä.
