Tuoreessa Helsingin Sanomien artikkelissa avattiin suomalaisen terveydenhoidon tilaa prosenttilukujen ja eurojen valossa. Artikkeli sai minut mietteliääksi. Artikkelin mukaan terveydenhuoltoalan kokonaismarkkinan koko Suomessa on lähes 20 miljardia euroa. Tästä leijonanosan haukkaa erikoissairaanhoito (6,8 miljardia), kakkosena on perusterveydenhuolto (3,2 miljardia), ja kolmas sija menee ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoitoon (2,8 miljardia). Neljännellä sijalla komeilee kokonaisuus nimeltä lääkkeet (2,4 miljardia).
Näin yhdellä desimaalilla esitettyinä luvut näyttävät pieniltä, mutta kun niihin lisätään niihin kuuluvat nollat, alkavat numerot puhua. Kun lukuarvona on miljardi, puhutaan suurista summista, joiden ääreen kannattaa hetkeksi pysähtyä – jo ihan siitäkin syystä, että olemme niitä itse kukin verojen muodossa rahoittamassa.
Terveydenhoito ja Sairaudenhoito?
Usein katto-otsikkona käytettävä sana ”Terveydenhuoltoala” herättää vakavia mietteitä. Valtaosa tästä lähes 20 miljardin potista kuluu sairauksien hoitoon, ei niiden ennaltaehkäisyyn, eli terveydenhoitoon. Toisaalta myöskään otsikko ”Sairaudenhuoltoala” ei taitaisi antaa oikeaa kuvaa. Leikitelläänpä hetki ajatuksella, että käytettävissä olisikin kaksi eri otsikkoa. Tällöin toimet ja eurot erotettaisiin selkeästi sen mukaan, liittyvätkö ne sairauksienhoitoon vai sairauksia ennaltaehkäisevään toimintaan. Havahduttaisivatko nämä kaksi täysin eri alaa meidät paremmin ymmärtämään asioiden todellisen tilan? Tiedä häntä.
Yhdysvaltalainen, nykyään Australiassa asusteleva ja vaikuttava lääkäri John Walton Travis kehitteli jo 70- luvun alussa teoreettisen viitekehyksen nimeltään ”Illness-Wellness Continuum”, jossa verrataan sairauden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhdetta toisiinsa. Teorian toisessa ääripäässä on kuvattuna ennenaikainen kuolema ja toisessa päässä optimaalinen terveys ja hyvinvointi. Näiden ääripäiden väliin mahtuu erilaisia terveydentilan tasoja, ja keskimmäisenä puolivälissä on niin sanottu neutraali hyvinvoinnin taso.
Jos suomalaisen terveydenhuollon toimintoja ja painopisteitä tarkastellaan tämän jatkumon kautta, herää väistämättä kysymys, olemmeko oikealla tiellä. Nykyterveydenhuollon toimenpiteistä valtaosa kohdentuu kuvaajan vasemmalle puoliskolle, joiden tavoitteena on henkilön saattaminen kuvaajan keskivaiheille neutraalitasoon. Tässä tilassa vaivat on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, eli viat korjattu. Mikäli tavoitteena sen sijaan olisikin mahdollisimman hyvä terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, olemme reilusti takamatkalla. Rima voitaisiin nostaa reilusti korkeammalle.
Illnessistä wellnessiin
Illness lienee sanana meille hyvinkin tuttu, mutta mitä tarkoitetaan sanalla Wellness? Määritelmänä Wellness viittaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eli fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapainoon. Wellness on kokonaisvaltainen näkemys terveydestä, jonka keskiössä on yksilön vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Se on elämäntapa, jonka yksilö voi itse määrittää, eli aktiivinen prosessi ja pyrkimys kohti terveellisempää elämää. (vrt. Grénman ym., 2012).
Meneillään olevissa sote-keskusteluissa toiminnan keskiöön pyritään saattamaan ihminen. Suunta on sikäli oikea, mutta itse lähestymistapa terveyteen tuntuu säilyvän pitkälti ennallaan. Vaikka rakenteita muutetaan isolla kädellä, ollaan edelleen tiukasti sairaudenhoitomoodissa. Siis kun kerran vikaa jo on, se täytyy korjata. Tilanne sotessa on samankaltainen, kuin lvi-alalla, missä parhaillaan kokeillaan uudenlaisia tapoja putkiremonttien tekemiseen nopeammin ja fiksummin. Sielläkin voitaisiin samalla pohtia, miten putkien elinikää voitaisiin pidentää. Hieman ontuva vertaus, mutta sait varmaan kopin.
Tiedon määrästä, välineistä tai resursseista ei liene pulaa halutessamme muuttaa terveyden edistämisen painopisteitä. Jo pelkästään teknologian kehittyminen mahdollistaa meille aivan uudenlaisia vaihtoehtoja terveydenedistämiseen.
Albert Einstein oli fiksu kaveri. Suhteellisuusteorian lisäksi hänen sanomakseen on kerrottu lause: ”We cannot solve the problems with the same thinking we used when we created them.” Olen Albertin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Uskon että meillä on käsissämme kaikki mahdollisuudet muuttaa tulevaisuuden kulkusuuntaa, kysymys on pitkälti tahdosta. Oli ratkaisu sitten mikä tahansa, itse uskon että sen tulee pitää sisällään seuraavat ainekset: yksilölähtöisyys ja kokonaisvaltainen lähestymistapa ihmiseltä ihmiselle. Ja kun reseptiin lisätään mausteeksi teknologian tuomat mahdollisuudet, on voittajamenu valmis.
Blogin on kirjoittanut Petteri Paakkunainen, joka toimii Movendos Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja vastaa yhtiön liiketoiminnan kehittämisestä.
